IngmarForne

Pankkien keskiaikainen tavoite

Keskiaika ei ole demokraattisen yhteiskunnan aika. Mietitään tätä vähän aikaa, ja jatketaan sitten. Palaan tähän kirjoituksen lopussa.

 

Harva ihminen tietää tänä päivänä kovin paljon keskiajan yhteiskunnan jokapäiväisestä elämästä.

 

Keskiajalla suuressa osassa keski-eurooppaa valta oli feodaaliherroilla. Tämän vallan keskeinen perusta oli suuret maanomistukset, jotka oli hankittu eri tavoilla, joskus myös väkivalloin. Maata viljeli talonpojat, jotka oli sidottu eri tavoilla siihen maa-alueeseen, jotka viljelivät. Läheskään kaikilla ei ollut niin sanottua vapaata liikkuvuutta, mitä käytännössä merkitsi sitä, että muutto toiseen paikkakuntaan oli riippuvainen feodaalisen maanomistajan luvasta, joka kuitenkin saattoi hankkia maksua vastaan. Avioliitto jonkun toisen kartanon talonpojan kanssa oli periaatteessa sekin kielletty ilman maanomistajan lupa, joka sekin oli hankittavissa maksua vastaan.

 

Talonpoikien velvollisuuksiin kuului keski-euroopassa yleisesti velvollisuus jauhaa viljansa feodaaliherran omistamassa myllyssä. Jos jäi kiinni siitä että oltiin matkalla toiseen myllyyn, feodaaliherralla oli paikoitellen oikeus takavarikoida koko viljakuorma. Ja tietysti jauhamisesta perittiin mojovat maksut missä tahansa myllyssä.

 

Jos talonpoika taas keksi jauhaa viljansa kotona pienellä käsimyllyllä, sekin oli rikollista toimintaa. Siitä sai sakot, ja päälle päätteeksi feodaaliherra takavarikoi myllyn kivet. Eräällä feodaaliherralla Englannissa kerrotaan 1300-luvulla takavarikoineen niin paljon käsimyllyjen kiviä, että saattoi niillä pinnoittaa yhden kartanonsa huoneen lattiaa.

 

Pankkien suhtautuminen käteiseen rahaan muistuttaa nykyään enenevässä määrin feodaaliherrojen suhtautuminen talonpoikien salajauhamiseen.

 

Jos haluaa kolikoita, siitä joutuu paikoitelleen maksamaan huomattavia maksuja, jos niitä ylipäätänsä edes saa. Se on vähän samanlaista kun jos keskiajan talonpoika olisi jauhanut viljansa omalla käsimyllyllä.

 

Sen sijaan pankit haluavat että käytettäisiin feodaaliherran myllyä, jota tänä päivänä edustaa erilaiset maksukortit. Sitä ei niinkään kerrota että näiden korttien käytöstä peritään maksuja, aivan samalla tavalla kun keskiajalla perittiin maksuja feodaaliherran omistaman myllyn käytöstä.

 

Sitä ei myöskään kerrota, että maksukortit ovat jopa turvattomampia kuin perinteinen käteinen. Lehdissä on kuitenkin kerrottu että uusimmat maksukortit voidaan ryöstää, jopa silloinkin kun maksukortti on omistajansa taskussa olevassa lompakossa. Tällaista turvattomuutta pankit tarjoavat pyrkimyksissään tavoitella uuden ajan feodaaliherran valta-asemaa.

 

Keskiajalla talonpoika tarvitsi feodaaliherransa lupa, jos esimerkiksi halusi myydä härkänsä. Tänä päivänä kaupankäyntiin tarvitaan samalla tavalla jopa kahden feodaaliherran voudin lupa. Jos maksaa kortilla maksua täytyy ensin hyväksyä ostajan feodaaliherran tietokoneen toimesta, ja sitten vielä myyjän feodaaliherran tietokoneen toimesta.

 

Ruotsissa vuonna 2012 pankit keräsivät noin 7000 miljoonaa kruunua voittoja kortilla tapahtuvista maksuista. Kyllä kannattaa. Pankeille. Ja Wahlroosin mainitsemat hölmöt maksavat.

 

Englannissa todettiin vuonna 2015 erilaisten sähköisten maksuvälinepetosten määrän räjähdysmäinen kasvu. Menetykset nousivat 755 miljoonaan puntaan. Lisäksi epäonnistuneita petosyrityksiä, jotka onnistuttiin estämään, oli Englannissa 1760 miljoonan punnan edestä.

 

Sillä rahalla käsiteltäisiin  luultavasti aika paljon käteistä, olkoonkin että pankit propagandassaan väittävät että käteisen käsitteleminen on niin ylettömän kallista.

 

Itävallan hallituksen ministeri Harald Mahrer sanoi aikaisemmin tänä vuonna että Itävaltalaisilla pitää olla perustuslaillinen oikeus käyttää käteistä suojellakseen yksityisyytensä.

 

“Emme halua että joku voi sähköisesti jäljitellä mitä me ostamme, syömme ja juomme, mitkä kirjat luemme, ja mitkä elokuvat katsomme”, Mahrer jatkoi.

 

Demokratiassa on välttämätöntä että on olemassa maksujärjestelmä, joka ei ole riippuvainen tekniikasta, joka on anonyymi, ja joka ei ole viranomaisten tai yritysten kontrolloitavissa. Kuka tahansa pitää pystyä laillisesti ostamaan toiselta kansalaiselta mitä tahansa ilman että täta rekisteröidään ja tallennetaan jonkun kolmannen tahon toimesta. Aivan samalla tavalla pitää olla oikeus lukea mitä kirjoja haluaa ja pitää olla oikeus lausua mielipiteensä vaikkakin mielipide sattuu olemaan vallanpitäjille epämieluisa. Sellaisista perustavanlaatuisista periaatteista ei pidä luopua. Että niitä edes kyseenalaistetaan on huolestuttavaa ja täysin mahdotonta hyväksyä.

 

Pankkien vimma saada käteinen raha poistettua, on vakava uhka demokratialle. Tähän uhkaan meidän päättäjät eduskunnassa eivät ole heränneet. Päinvastoin, he pyrkivät pönkittämään pankkien otetta kansalaisista, ymmärtämättä, että siten kun se ote on täysin pitävä, he itse ovat myös siinä otteessa kiinni. Verukkeena käytetään terrorismin vastaiset toimet, jotka käytännössä kohdistuvat ainostaan taviksiin, kun taas jotkut jopa kertovat julkisesti että yrityksille verosuunnittelu on jopa velvoite.

 

Kamppailu demokraattisen yhteiskunnan ja käteisen rahan säilyttämisen puolesta olisi helpompi jos pankeilla olisi muitakin kasvoja kun vain Wahlroos. Mutta asioista todella päättävät, pysyvät visusti kasvottomina piilossa. Heillä ei ole aikomustakaan vastata kiusallisiin kysymyksiin pankkien ja omien feodaalisista vallanpyrkimyksistä. Paljon parempi pysyä piilossa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän MikkoNiska kuva
Mikko Niska

Käteisen rahan maksuvälineenä säilyminen on tärkeää edes jonkinlaisen kuluttaja-anonymiteetin takia. Kirjoittaja ansiokkaasti tähdentää tätä.

Toimituksen poiminnat